Hoi!
Siitä on lähes vuosi vierähtänyt, kun olen viimeksi tämän bloggerin avannut. Ei ole löytynyt minkäänlaista kirjoitusinspiraatiota ja kuten aina kaikki sanovat: Olen ollut niin kiireinen.
Viimeisen vuoden aikana on tullut isoja muutoksia elämääni:
Olen aloittanut opiskelun Vaasan ammattiopistossa ylioppilaspohjaisella luokalla, josta toivottavasti valmistun ensi vuoden joulukuussa lähihoitajaksi. Ai niin ja tosiaan viime joulukuussa valmistuin ylioppilaaksi.
Olen muuttanut omaan asuntoon, pieneen sellaiseen, mutta niinhän se opiskelijalla täytyykin olla.
Sain kesätyöpaikan Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksiköstä laitoshuoltajana, se on hyvin mielenkiintoinen työpaikka.
En muistanutkaan kuinka vaikeata tämä on, kun pitäisi kertoa jostakin sinulle tärkeästä asiasta.
Minulle se tällä hetkellä on ehdottomasti perhe.
Ilman rakkaan äitini henkistä tukea näinä vaikeina aikoina, en olisi millään selvinnyt.
Kuinka raskasta olikin sulkea ovi viimeisten muuttotavaroiden kanssa, kun koti jäi sinne missä äitini asui.
Kuinka rakensin kodin itselleni erään toisen ihmisen avulla, jonka hetken kuluttua menetin.
Kuinka joka ikinen päivä kun töistä lähden, menen ensimmäiseksi äitini luokse, vain istumaan. Nauttimaan hänen seurastaan ja turvallisesta olosta.
Ilman rakkaan isäni taloudellista ja henkistä tukea näinä vaikeina aikoina, en olisi millään selvinnyt.
Vaikka hän asuukin minusta hyvin kaukana, tiedän silti, että minulla on myös siellä aina koti.
Kuinka ihanalta tuntuu, edes muutaman kerran vuodessa on matkustaa toiselle paikkakunnalle, jossa minua odottaa aina lempeä vastaanotto.
Vielä viisi vuotta sitten isäni laittoi minulle joka ilta hyvänyöntekstiviestin, arvostan sitä enemmän kuin mitään.
Olen vihdoin viimeisimpien kuukausien aikana tajunnut, kuinka paljon vanhemmat ovat meille antaneet. Kuinka paljon he ovat uhranneet meidän vuoksemme. Missä ikinä elämäni aikana olisin, tiedän, että pääsen kotiin.
Ilman rakkaiden sisaruksieni tukea näinä vaikeina aikoina, en olisi millään selvinnyt.
On ihana olla osa isoa perhettä, jossa kaikesta huolimatta jokainen tukee toinen toistaan millaisella hetkellä tahansa.
Jokaisella on oma paikkansa, joku asuu kauempana, joku lähempänä.
Rakastan jokaikistä sisarustani hyvin paljon.
Perhe,
on asia mikä pysyy aina. Se on jotakin mikä ei koskaan sinua jätä pulaan, hyväksyy sinut sellaisena kun olet. Riippumatta siitä mitä virheitä tai onnistumisia elämäsi aikana olet tehnyt tai kokenut.
Kuinka kliseistä tekstiä olenkaan onnistunut kirjoittamaan. Mutta ei se haittaa. Näin illan pimeinä ja väsyneinä hetkinä ihminen avautuu ja päästää asioita ulos.
En ole varmaan koskaan kiittänyt perhettäni avusta mitä he ovat minulle antaneet ja teen sen nyt.
Kiitos.
Kolmas Nainen - Lautalla
Minä lautallani kellun
ulapalla turhuuden
melkein kuulen hiljaisuuden
tunnen ihollani sen
lokikirjaan rivin uuden
ratokseni runoilen
Päivän kauempana lapsuutta
päivän matkan kauempana kotoa
ja rivin kauempana totuutta
Yhtä paljon tänään kaipasin
yhtä paljon tänään kuin eilenkin
yhden löysin yhden kadotin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti